Seisomme juhlimaan Amerikan itsenäisyyden henkeä ja muistamaan palvelun ja uhrauksen kestävän perinnön, joka on muokannut kansaamme. Historian saatossa yksilöt ovat vastanneet vapauden puolustamisen kutsuun, sekä kotimaassa että kaukaisilla rannoilla, ilmentäen niitä arvoja, jotka määrittelevät Amerikkaa.
Vaikka piknikit, paraatit ja ilotulitukset merkitsevät juhlintaa, on olennaista tunnustaa niiden vastuut, jotka liittyvät vapauden siunauksiin. Jokainen sukupolvi on kamppaillut kysymyksen kanssa Amerikan kestävyydestä, ja vastaus piilee yhteisessä rohkeudessamme ja sitoutumisessamme jaettuihin ihanteisiin.
Vetäen voimaa uskosta ja sinnikkyydestä, löydämme voimaa navigoidaksemme epävarmuuksien läpi. Ikiaikainen viisaus pyhästä kirjoituksesta muistuttaa meitä siitä, että pelko ei määrittele meitä; sen sijaan etenemme rohkeuden, rakkauden ja terveen mielen kautta.
Tarttuen presidentti Kennedyn sanoihin, siirtäkäämme fokus oikeudesta osallistumiseen, kysymällä ei mitä maamme voi tehdä meidän hyväksemme, vaan mitä voimme tehdä maamme hyväksi. Olipa kyse sitten rukouksista, palveluksesta tai puolustuksesta, jokainen meistä pelaa ratkaisevaa roolia ylläpitäessämme tasavaltaamme.
Näin pohdinnan hetkinä yhdistykäämme rukoukseen Amerikan palautumisen ja uusiutumisen puolesta. Olkoon etsintämme ohjausta, katumusta ja jumalallista puuttumista ohjaamassa rakasta maatamme kohti valoa ja hyvyyttä jälleen kerran.
Aloittakaamme tämä muistamisen ja uudistumisen matka kunnioittaen menneisyyttä, osallistuen nykyhetkeen ja kuvitellen tulevaisuuden, jossa palvelun ja uhrauksen henki jatkaa polun valaisemista eteenpäin.